keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

#swan




Aika usein,
ja viimeksikin kun viestittelimme Saijan kanssa
käy näin.
Kallossahan se.






Mm. Satakunnan Kansakin on noteerannut kuvasaldonsa:
(koko juttu täällä )


"Miten tulla seuratuksi kuvaajaksi visuaalisuutta ylikorostavassa somemaailmassa? Pitäisikö hankkia koulutusta, opiskella tekniikkaa, taidehistoriaa ja kuvankäsittelyä, ostaa järjestelmäkamera ja sen jälkeen perehtyä erilaisiin julkaisualustoihin? Pah. Ihan yhtä hyvin voi kuvata kännykällä ja automaattiasetuksilla. Olla autuaan tietämätön niin kameratekniikasta kuin taideyhteisön vaalimasta kuvaamisen kulttuurista. Ja valita sattumalta julkaisualustaksi Instagram siskon esimerkin perusteella. Ladata kännykkään sadoittain ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia ja todeta jossain vaiheessa, että jotkut niistä tuntuvat paremmilta kuin toiset. Helpommiltakin. Ainut, mitä vaaditaan, on aika. Into. Ja tietenkin silmää, jolla palasista kootaan etusormea sydämen päälle liikuttavia kuvakarkkeja kuvien suureen virtaan. Jokseenkin näin lastentarhanopettaja Saija Vuori, 39, rakensi vuodessa 4 000 seuraajaa keränneen tilinsä saimavuori. Vielä puoli vuotta sitten sata tykkäystä kuvalle oli hänestä paljon. Nykyisin alle tuhannen tykkäyksen otokset saavat pohtimaan, mikä meni vikaan.

   Samaan hengenvetoon on todettava, että taktikointi ja Saija Vuoren Instagram-suosio eivät kuulu samaan lauseeseen. Jälkimmäinen on sattumien summa. Kaikki alkoi, kun Vuori vieraili viime syksynä siskonsa Sallan luona Helsingissä. Hodgson on kokenut somettaja kuvavetoisella Keltainen villasukka -profiilillaan. Siskokset kävivät yhdessä kuvaamassa. Kotona ihmeteltiin kuvien paljoutta ja Hodgson ehdotti, että Vuorikin perustaisi tilin Instagramiin. – Sinne ei kuitenkaan tule kuin tämä yksi kuva, Vuori protestoi, mutta teki kuitenkin. Sittemmin kuvia on kertynyt yli 400.   






 Myös luottokohteeseensa Kalloon Vuori päätyi sattumalta, kun kaveri vei hänet sinne noin vuosi sitten katsomaan auringonlaskua. – Sitten mä lähdin sinne seuraavan kerran yksin ja ajattelin, että otan kuvaa siitä auringonlaskusta. Se oli tosi hieno. Vielä alkusyksystä Vuori otti kaikki kuvat Samsung S6 Edge Plus -puhelimellaan, kunnes tänä syksynä sattui kolmas onnekas sattumus. Taekwondoa valmentava ja tuomaroiva Vuori oli treeneissä, joita hänen kaverinsa kuvasi Nikon Coolpix -kompaktikameralla. Kaveri tiesi Vuoren harrastuksesta ja tarjosi kameraansa lainaan. Vuori vastusteli, mutta tuli ylipuhutuksi. – Vein kameran Kalloon ja tajusin heti ensimmäisellä kerralla, että mun on pakko ostaa tämä. Tällä saa niin paljon paremmat kuvat. Kaveri ei saanut kameraansa, vaan rahat. 

 Tuhannen tykkäyksen sarjaan saimavuoren siivittivät maisemakuvat. Suosionsa huipulle hänet nostivat tämän syksyn joutsenkuvat, joista uusimmat ovat keränneet jopa 4 000 tykkäystä. Joutseniin Saija Vuori rakastui jo ensi käynneillään Kallossa. – Siitä se lähti. Aloin etsiä niitä sieltä, että missäpäin ne ovat milloinkin. Kuvausreissut venyivät. Vuori istui pitkiä aikoja kallionkoloissa seuraamassa suurten valkoisten lintujen elämää. – Niistä tuli eläiminäkin tosi mielenkiintoisia. En ole koskaan lukenut niistä mitään, mutta seuraamalla olen oppinut niiden elämästä. Vuori tarkkaili, miten joutsenet toimivat perheenä. Miten poikaset mittelivät voimiaan ja miten vanhemmat puolustivat reviiriään. Yrityksen ja erehdyksen kautta hän haki myös sopivaa kuvausetäisyyttä. Jos meni aivan liian lähelle, saattoi herättää puolustusreaktion. Jos meni liian lähelle, joutsenet eivät tehneet mitään. – Parhaat kuvat syntyvät niin, että olet tarpeeksi kaukana, omalla paikallasi ihan hiljaa. Silloin ne unohtavat sun olemassaolon.





  Saija Vuoren julkaisutapa on anarkistinen, mutta pari periaatetta pitää. Metsästäessään täydellistä kuvaa hän ei käytä sarjatulta. Eikä hän halua ottaa videota, josta kuvan voisi poimia. – Musta se ei ole hauskaa. Parasta on juuri se, että odotat, odotat ja odotat ja sitten kun se levittää ne siipensä, saatko kuvaa vai et. Se hetki menee pian ohi ja sitten odotat seuraavan tunnin, että se tulee uudelleen. – Se on se viehättävyys. Ei ole kovin helppoa saada sellaisia kuvia. Kuvaaminen on Vuoren omaa aikaa ja vastapainoa työn sekä harrastusten sosiaalisuudelle. Kuvatessaan hän ei mieti, moniko ruudusta pitää. Kuvankäsittelyvaiheessa mukaan tulee kompromissia, kun yleisön mieltymykset sekoittuvat siihen, mikä miellyttää omaa silmää. Se on käynyt kantapään kautta. – Ensimmäisistä joutsenkuvista ei juuri tykätty. Maisemakuvista tykättiin paljon enemmän. Tajusin, että joutsenkuvat eivät olleet millään tavalla käsiteltyjä. Ne oli otettu joutsenesta ja jätetty melkein sellaisiksi. Kun Vuori alkoi yhdistellä joutsenkuviin muita kuvia, lisätä värejä ja tehosteita, suosio moninkertaistui. Kuvankäsittelyssä Vuori on odotuksista huolimatta villi ja vapaa. Omille kuvilleen voi tehdä, mitä haluaa. – Parasta on, ettei kukaan voi tietää, mikä kuvassa on totta ja mikä ei.




 Nopea suosio on auttanut Saija Vuorta ymmärtämään, mikä Instagramissa toimii ja mikä ei. Sovelluksessa on samaa henkeä kuin seuranhakupalvelu Tinderissä, jossa päätös kiinnostavuudesta syntyy sekunneissa ja kuva vaihtuu uuteen kuvaan. – Esimerkiksi mustavalkoiset kuvat ovat usein tosi hienoja, mutta jäävät niiden varjoon, jotka nousevat sieltä väriläikkinä. Sinkkuna elävä Vuori on päätynyt Instagramin kautta myös treffeille. Viesti odotti inboxissa kahdeksan viikkoa ennen kuin Vuori havaitsi sen. – Se oli ihan uutta, että sieltäkin voi. En kyllä hevin luovu tästä vapaudesta. Joku voisi huomauttaa, jos laitan kellon puoli seitsemältä lauantaiaamuna soimaan ja lähden menemään. Ensimmäinen vuosi Instagramissa on opettanut Saija Vuorelle jo jotain valokuvauksesta, vaikka yhä hän sanoo, ettei ymmärrä mitään esimerkiksi valotusajoista. – Enemmän olen oppinut siitä, kuinka kivaa kuvaaminen on. Olen oppinut nauttimaan siitä ja luonnossa olemisesta, hän miettii. – Eniten olen varmaan oppinut tapaa katsoa ympäristöä, löytää kuvauskohteita. Kameran käytöstä en ole oppinut vielä paljoakaan, siinä on varmaan eniten vielä opettelemista."








On se taitava. 
Ylpeä saa olla siskostaan.
Seuraavaksi kerraksi kun vietämme iltaa
on jo punaviini hankittuna.  
Tervetuloa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti