Ateneum & Henri Cartier-Bresson.

Viime viikolla pakkasmittarin näyttäessä 

hyytävän -25°C verran,

  kaverin piti vähän patistella liikenteeseen & Ateneumiin, 

mutta hän & Henri Cartier-Bresson yhdessä

saivat taivutelluksi. 

Hyvä niin, sillä 

valokuvajournalisimin isäksikin luonnehdittu oli viime

vuosisadan merkittävimpiä valokuvaajia, jolle valokuvaus oli

keino kertoa tarinoita elämästä, vangita filmille merkityksellisiä, 

yllätyksellisiä ja ratkaisevia hetkiä. 

Pitihän ne hetket nähdä. 

Kuvia oli paljon, n.300, 

aikaa olisi tarvinnut varata muutamaa tuntia enemmän, 

mutta ne otokset jotka ehti ajatuksen kanssa nauttimaan, 

onnistuivat vakuuttamaan. Helposti.

Näyttely kuljettaa pariisilaiselta sillalta Berliinin muurille,

 Leningradin Talvipalatsille ja Italian piazzoille, Euroopasta Yhdysvaltoihin,

 sitten Meksikoon, Intiaan, Lähi-itään, Kiinaan, Japaniin ja Balille. 

 Muotokuviin Cartier-Bresson ikuisti ihan tavallisia ihmisiä, mutta myös monia kirjailijoita ja taiteilijoita, muun muassa Jean-Paul Sartren, Truman Capoten, Samuel Beckettin, Pablo Picasson ja Henri Matissen.
Perusjantteri, siis. ;) 

Pak-ka-nen. Siitä suomalaiset tyk-kää?

Ateneum kylpi Lux Helsingin valotaiteessa.

Henrin ensimmäinen Leica-kamera; Kuva Wikipediasta. Osoittaa kyllä, ettei tarvita hurjan hintaista ja uudenaikaista kameraa saadakseen hyviä kuvia. Kaikki on kiinni kuvaajasta...

Kuvia tästä näyttelystä ei saanut ottaa, mutta lainasin toisaalta tämän, joka oli myös näyttelyssä, ja yksi lemppareistani.

Lux valotaidetta toisessa kerroksessa (näitä muita sai kuvata)...

...kuin myös Pekka Halosen näyttely.

Ateneumin kokoelmanäyttelyn satoa:

 Kiitos & kumarrus.

Olen taas kokemusta ja elämystä rikkaampi.

”En minä ota kuvia, ne ottavat minut.”

~Henri Cartier-Bresson~