keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Olen pois päältä, yritä myöhemmin uudelleen.



Ikuisuus siitä
kun viimeksi olen käynyt kirjastossa 
lainaamassa kirjoja. 
Sairastuvan pakottamana joutunut
olemaan nyt kaikessa rauhassa kotona ja
 ollut aikaa lukea ja uppoutua ja potea.
Tässä teillekin muutamia tavailuja...
Kuvituksena toimikoon koneen uumeniin
tallentuneita kuvia, ei omia,
mutta jostain syystä kolahtaneita. 







Joka päivä pitää aloittaa
siitä missä on
eikä siitä missä toivoisi olevansa.

Mitä vähemmän murehdit
sitä parempi on olo.

Ajattelussa
liika ponnistelu
on paha virhe
Aivot menevät tukkoon
eikä mieleen tule muuta
kuin rantavedessä kelluva
käytetty gondoli

Sillä on turha yrittää sauvoa
takaisin Venetsiaan


~Tuomari Nurmio~







Laita mökillä tulet lyhtyihin, kynttilöihin,
halot hellaan, ruoat kellariin
tuuleta, siivoa nopeasti
käsienpesuvedet huussin luo
radio auki, kirjoituspaikka taiteilijalle

älä tarjoa viinaa liian aikaisin, auringossa
vasta kun ilta on tullut, yö
niin ettei kukaan jää yksin
painajaistensa kanssa

tuuleta petivaatteet, lakaise lattiat
varmista ettei ole juuri se yö
jona rakkaasi luhistuu

älä jätä häntä yksin, älä vie kivien väliin
hän ei löydä takaisin

hanki rimoja ja lautoja, tapiseeraa
älä itsekään ala ryypätä auringon valossa
korjaa rikkimenneet rallit

älä naura peikoille, karhuille, maahisille
varo ettet suotta sekoita hänen päätään
hän on maisemasta riippuvainen


~Arja Tiainen~







 Sinun ei tarvitse olla lopullinen; voit sanoa vain tämänhetkisen.
Olet muutoksen tilassa, ja sen vuoksi riittää, jos tyydyt siihen.
Olet se mikä olet etkä muuta.
Sinun ei tarvitse olla täydellinen;
Se ei ole mahdollistakaan.
Kerro.

Sinulla on allasi yksiöinen jää. Sen täytyy kestää.
Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Ei se jää sen vanhvemmaksi koskaan tule.
Ota päivä. Anna päivä. 


~Väinö Kirstinä~





 Eilen pyyhin pitkästä aikaa
rievulla huoneeni nurkat
ja nyt on hämähäkki
saapunut katsomaan kotinsa raunioita.
Autio lattiapinta, kolkosti
kiiltävä jalkalista.
Mutta ei meillä hätää: lämmitys toimii.
Unelma uudesta verkosta on ikuinen,
minä laiska siivoamaan, ja niin jatkuu elämä
näissä nurkissa. 


~Pentti Saaritsa~






 Tiedätkö millaista on
löytää itsensä Manalan lattialta
tolkuttomassa humalassa
kuristamassa jonkun kurkkua?
Se on häpeä
ja terveydelle vaarallista
Miksen voi vanheta arvokkaasti
ja henkistyä
jossain vaiheessa?


~Tuomari Nurmio~







Koska ne vihdoinkin keksivät
sen tietokoneen jolla on kyky
ei vain muistaa niin maan saatanasti
vaan myös unohtaa,
lempeästi raksahdellen unohtaa?
Hyvin tiedän
etten sitä päivää näe,
mutta kuinka palavasti sitä silti odotan,
palavasti,
kaikkien virheitteni voimalla. 


~Pentti Saaritsa~




Ei sitä kaivoa voi tyhjentää, se kaivo on yhteydessä
syviin vesiin jossa leikimme lapsina, ja siellä
valtamerien pohjattomissa syvyyksissä lentounemme syntyivät

~Claes Andersson~





Suru pitää ihon paikoillaan, unohdetut ystäväni
nukkuivat mullassa juurien keskellä
He lepäävät sen kanssa mistä ovat luopuneet, hiipuvien muistojen,
tärisevien käsien
ja terävähampaisen viimeisen hymyn kanssa
Heidän unensa hajoavat ja keltaiset perhoset maan alta
lepattavat pois heidän luotaan
Olen nähnyt kuolleita jotka muistuttavat susia, vampyyreja
joilla on verta kuonossa
Valhe haavoittaa ja raatelee meidät, niin kuin totuus
meidät raatelee
Ehkä on helpompaa olla kuollut kuin elää, niin kuin on
helpompaa uneksia kuin olla hereillä?
Kukaan ei synny yksin, kirjoitti Pentti Saarikoski, joka
on nyt yksin
Hän oli neljäkymmentäkuusivuotias ja kuoli hyvin vanhana


~Claes Andersson~









Näitä ollut paljon aikaisemminkin,
ne löydät täältä:

ja aikaisemmat runoilut täältä: 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti