keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Olemisen arvoitus.

Nooa & Muumimaailma -2009

Edellisen jutun siivittämänä päädyin selailemaan iki-ihania Muumisitaatteja. Eihän niistä osannut valita vain muutamaa, joten Muumit ansaitsevat ihan oman juttunsa.
 Tove Janssonin Muumit ovat valloittaneet allekirjoittaneen jo kauan, kauan sitten.
 Lapsena Muumeja tuli kuunneltua ja katseltua sadun näkökulmasta, 
aikuisiällä olen tutustunut enemmän niiden kiehtovaan filosofiaan. 
Tampereen taidemuseon  Muuminäyttely osuu ja uppoaa edelleen samalla tavalla kuin lapsena

2009 kävimme Nooan kanssa Naantalin Muumimaailmassa. 
Toki olin jo käynyt siellä kerran aikaisemmin joitakin vuosia sitten, ilman lasta,
 vähän niinkuin salaa,
 mutta oli pakko päästä vaikka ikää oli jo melkein 20-vuotta. 
Särkänniemeen tai Linnanmäkeenhän paikkaa ei voi verrata, mutta juuri siksi se on paikallaan. Vaikka vempaimia ja vempuloita ei olekaan, antaa paikka jopa enemmän elämyksillään.
 Ei aina tarvitse mennä lujaa ja korkealla.
 Lisää tietoa Muumimaailmasta  täältä: http://www.muumimaailma.fi/
 


mm. tämä kirja löytyy hyllystäni. Mielenkiintoista luettavaa.






Kuvina toimivat Nooan seikkailut Muumimaailmassa 2009.




Sinä olet kummallinen lapsi.
- Siitä voit olla varma, sanoi pikku Myy.

~Pikku Myy Hemulille~



Minä en halua semmoisia ystäviä,
jotka ovat kilttejä mutta eivät yhtään välitä toisista,
enkä semmoisia jotka ovat sen takia kilttejä ettei heidän tarvitsisi tuntea itseään epämiellyttäviksi.
Enkä semmoisia jotka pelkäävät.
Minä haluan jonkun, joka ei ikinä pelkää ja joka välittää toisista,
minä haluan äidin!

~Homssu Tuhto~






Postilaatikon pielessä istui Hemuli maalaamassa suuria kirjaimia vanerilevyyn. Hän kirjoitti levyyn mahonkipetsillä "Muumilaakso".
- Kenelle sinä tuota teet? Mymmeli kysyi.
- Jos joku kerran on tullut tänne niin kyllä kai hän tietää olevansa täällä.

~Nuuskamuikkunen~



Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä
ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi.

~Vilijonkka~







Minun kotini oli vain kolo, mutta minä viihdyin siellä. Tosin filosofista on yhdentekevää viihtyykö hän vai ei- mutta se oli hyvä kolo joka tapauksessa.

~ Filosofi Piisami~




 Koko huone oli muuttunut kylmäksi, joka nurkasta veti,
ja äkkiä kummitus aivasti.
En tiedä, miltä teistä olisi tuntunut,
mutta minun kunnioitukseni sitä kohtaan laski heti paikalla.

~Muumipappa~






Elämä ei ole rauhallista, Nuuskamuikkunen sanoi ihastuneena. En tiennyt mitään, mutta oletin kaikenlaista enkä tehnyt kerrassaan mitään vanhasta tottumuksesta. Olin hyvin onnellinen.

~Muumipappa~




 Maailmassa ei ole koskaan järjestystä," Hemuli ajatteli surullisena,
"Eilen oli liian kuumaa ja nyt on liian märkää.







 - Ihmeellistä, sanoi orava hämmästyneenä.
- Tuota pahvilaatikkoa ei ollut täällä aikaisemmin.
- Tässä on varmasti jotakin vinossa. Tai sitten tämä on kokonaan väärä luola.
- Tai minä olen ehkä väärä orava, mutta sitä en oikein uskoisi.



On niitä, jotka jäävät, ja toisia, jotka lähtevät, niin on ollut aina.
Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.







Hemulin ympärillä kaikki elivät säännötöntä ja joutilasta elämäänsä, katsoi hän minne tahansa, aina hän huomasi jotain kuntoon pantavaa, ja hän uurasti itsensä miltei hengiltä saadakseen muut ymmärtämään miten näiden pitäisi järjestää asiansa. Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa. Olipa kerran rouva, joka rakasti tavaroitaan. Hänellä ei ollut lapsia ilonaan tai harminaan, hänen ei tarvinnut tehdä työtä tai valmistaa ruokaa, hän ei välittänyt siitä, mitä ihmiset ajattelivat hänestä, eikä pelännyt mitään. Ja hän oli kadottanut leikkimielensä. Toisin sanoen, hänellä oli ikävä.

~Nuuskamuikkunen~



Jos se on kuollut, niin on kuollut, Tuu-tikki sanoi ystävällisesti.
- Tämä orava muuttuu vähitellen maaksi. Ja myöhemmin hänestä kasvaa puu,
jossa muut oravat hyppelevät. Onko se niin surullista? 








Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä jotka tekevät työtä ja raatavat. ja mitä hyötyä siitä on.
Eräs sukulainen luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän olo oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!

~Juksu~



 On tämäkin yhteiskunta, jossa möröt saavat syödä kenet haluavat!

~ Muumipappa~






Silloin kulmakarvaelukka joutui aivan suunniltaan, nousi ja katosi.
-Mitä ihmettä minä teen? sanoi Muumipeikko. Nyt hän asuu kokonaisen vuoden tiskipöydän alla tietämättä, että yritin vain sanoa hänelle jotain ystävällistä.

~Muumipeikko~



 Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen.




Loppuun ihanan Nuuskamuikkusen laulu:












 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti